Independentillä on kiintoisa juttu.
Nyt pikkujoulujen aikaan on kuulemma väkeä, jotka toivoisivat olevansa seurallisempia kuin ovat. Jotkut kuulemma hakeutuvat kuitenkin juomia sisältävän pöydän äärelle veivaamaan kännykkäpeliä itsekseen.
Tämä ei ole tarpeellista asiantuntijan mukaan. Karismaa voi oppia ottamaan ulos itsestään. Pitää olla hiukan varma itsestään ja harjoittaa keskustelun perussääntöjä.
Keskustelussa on tärkeää aktiivinen kuuntelu. Sehän tapahtuu niin, että panee merkille, mitä ihminen sanoo, esittää sitten pikku jatkokysymyksen ja kun on puoleen ja toiseen keskusteltu, voi kertoa jotain omakohtaista, mistä toivon mukaan toinen sitten ottaa ja kysyy hiukan lisää.
Mietittiin, että pitääkö olla aidosti kiinnostunut jostain triviaalista asiasta, vaikkei yhtään innosta. Vastaus on että kyllä. Täytyy päästä small talkin kautta alkuun.
Jotkut ihmiset hallitsevat tämän, toiset ovat tuputtajia, jotka puhuvat ja puhuvat ja ajatus menee asiasta toiseen, eikä ole tilaisuutta sanoa mitään väliin.
Sellaisen seuraihmisen voi hylätä surutta. Kukaan ei viihdy sellaisen seurassa. Paitsi ne, jotka pelkäävät keskustella mistään.
Tietysti auttaa karismaa, jos on perillä joistain asioista. Muustakin kuin viimeisimmistä uutisista, joista mielipiteiden kertominen voi olla täysi nounou.
Hyviä pikkujouluja, jos nyt enää on sellaisia kellään tiedossa, mutta voihan tämän ohjeen ottaa käyttöön muissakin seurustelutilanteissa.
Siis pitää kuunnella aktiivisesti ja käydä vuorovaikutteista keskustelua, ei kaataa toiselle ihmiselle koko elämänkertaansa eikä jäädä mököttämään puhumattomana nurkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti